394

Ei, otsikon luku ei viittaa Harry Potterissa mainittuun pimeyden voimilta suojautumisen oppikirjan sivunumeroon, vaan kyseessä on onnellisen sattuman kautta tällä hetkellä omistamieni tavaroiden lukumäärä. Annan pikkusormen geneeriselle bloggeriudelle ja kirjoitan pintaraapaisun minimalismiin ja siihen, mitä ihmeen tekemistä minulla on sen kanssa.

Tältä kannalta elämäni eroaa aika paljonkin tavanomaisesta, mutta koko konsepti on niin hiljalleen hiipinyt elämään ja tullut niin kiinteäksi osaksi sitä etten enää juuri ajattele asiaa. Meno taisi alkaa tylsää kesää täyttämään ottamallani marituskokeilulla pari kesää sitten; yritin päästä eroon pahoista tavoistani hukata tavaraa, mutta hoksasin siinä puuhailessani muitakin hyötyjä. Tärkeimpänä viehätti kun viimein pystyin hallitsemaan ja arvostamaan omaisuuttani, nykymaailmalle tavara kun tuntuu olevan kuin roskaa ja koko asenne aiheuttaa sellaisen kasan ongelmia, että tuntuu hyvältä edes itse pysytellä ulkopuolella. Muita hienoisen huomaamattomia hyötyjä on niin paljon, että ne ansaitsevat oman listansa, jonka olen alle keräillyt.

Parin viikon kesäprojektirykäyksen eskaloitui vähittäisen tarpeettoman karsimisen kautta nykytilaan, jossa omistan enää verrattain vähän vaatteita, elektroniikkaa, parit kynät sekä yhden boksillisen sekalaista sälää. Arkisin voin sanoa itseäni jopa ääriminimalistiksi: samat kengät, samat kamat päällä joka päivä ja hyvin pärjäilen. Turhaa tavaraa ehtii kotopuolella nykyäänkin silloin tällöin kerääntyä nurkkiin, mutta saan pidettyä omistamani tavaran määrän fiksuna, jos jaksan vähän nähdä vaivaa. Kaikki tämä on vaatinut aikamoisen asenteen muutoksen, mutta siinä auttoi dokumentit ja podcastit sun muut. (tsekatkaa ainakin the Minimalists! Dokkari on hyvä, podcastit samoin vaikka alkavat ajan myötä toistamaan itseään)

Jaaa nyt niitä hyötyjä! Tosiaan kirjoittelen tästä ihan aikani vietteeksi ja koska uskon, että tällä jutulla olisi yhdelle jos toisellekin paljon annettavaa. Uskallan nimittäin väittää, että vain vähemmän omistamalla olen mm.

tehokkaampi.

Olennaiseen keskittyminen on helpompaa, osin siksi, ettei tavaroiden kanssa välppäämisen kanssa tarvitse käyttää aikaa ja energiaa. Lähinnä uskon tämän vaikutuksen olevan kuitenkin henkistä; fyysinen selkeys tuo henkistä selkeyttä, tuskin en suuremman tavaravuoren keskellä eläneenä tietäisi niin selkeästi, mitä teen ja mihin olen menossa. Mainitsemisen arvoista on toki myös tutkimusdata siitä, että sotkuinen ympäristö heikentää aivotoimintaa.

tyylikkäämpi.

Kun omistaa vähemmän, on pakko varmistaa että vaatteet sopivat toisiinsa, jolloin omanlainen ja käyttökelpoinen tyyli muodostuu kuin itsestään. Vaatteisiin valikoituu kuin itsestään monikäyttöistä tavaraa eikä outoja halvan näköisiä riepuja viitsi säästää. Enää ei myöskään koskaan tarvitse laittaa vähän huonommin sopivia tai ei ihan lempparivaatteita päälle, sillä pieneen vaatemäärään ei huonoja mahdu eikä b-luokkaa tarvitse käyttää myötätunnosta. Yksi virkistävä huomaamani muutos on myös se, että tyylin muuttaminen on helpompaa; antakaa pari kymppiä ja pari kirpparia niin uudistan helpolla koko tyylini. (Itse asiassa tämän tekstin raavin kasaan juuri tällaisen kirpparikierroksen jälkeen; kolmella kympillä pääsin ja nyt sopii vaatteet tähän uuteen perunahiuslookkiin, jonka menin hommaamaan)

vapaampi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan reissuille lähteminen ja muuttaminen on 100 000x helpompaa, kun on vähemmän tavaraa ja tietää, mitä todella tarvitsee. Olen viimeisen vuoden aikana vaihtanut huonetta pariin kertaan ihan vain uudistumisen ilosta, eikä kamojen muuttamiseen mennyt kuin pisimmillään pari tuntia. Ainakin itselleni pakkailu ja kaman siirtelyn kanssa säätäminen on aika vihoviimeistä ajanvietettä, joten mieltä ilahduttaa varsin paljon se, että jos haluaisin esimerkiksi kokonaan muuttaa pois kotoa niin kuin aikanaan varmasti tapahtuu, homma hoituu päivässä ja kannan vaikka itse kaiken irtaimistoni jos tilanne sitä vaatii. Tämä helppous lähteä aiheuttaa toki myös sen, että lähden herkemmin seikkailemaan mitä hulluimmille seikkailuille, ja uskallan väittää, että olen hulluimmilla seikkailuilla onnellisimmillani. Perks.

kaikesta seuraavasta hyötyvä ihmisolento.

Pääsemme itsestään selvyyksiin. Vähemmän siivottavaa, vähemmän järjesteltävää, parempi sisäilma asumuksessa kun kama ei kerää pölyä, eikä sotkuisen ympäristön luomaa pientä taustastressiä. Henkilökohtaisesti suurin voittoni on se, etten hävitä tavaraa entisellä vauhdilla: kun huolehdittavaa on vähemmän, homma hoituu. Jokaisella omistamallani esineellä on myös paikka, mikä helpottaa siistinä pitämistä kummasti. Rahaakin säästyy kun ei tule osteltua tarpeettomuuksia: selkeys ulottuu myös siihen, että tiedän, mitä tarvitsen, mikä ei tosiaan ole suuri määrä.

ekompi.

Kuten jo alussa mainitsin, ylituhlaileva ja halpaa kertakäyttökamaa markkinoille puskeva maailmantalous koituu vielä kohtaloksemme. Itse saan kohtalaisesti mielenrauhaa siitä, että ainakin yritän olla osa ratkaisua, ja että ehkä näytän jonkinlaista esimerkkiäkin siitä, että yhtä hyvinvoivaa elämää voi elää kuluttamatta kuin viimeistä päivää. Aiheeseen liittyy myös seuraavanlainen ajatuskulku: erään tutkimuksen mukaan (sarjassa kuulin joskus, antakaa anteeksi laiskuuteni käydä koko internet läpi ja etsiä missä tämä fakta on peräisin) noin 40% amerikkalaiskotien lattiapinta-alasta on varastotilaa. Jos oletamme suomalaiskotien olevan ainakin lähellä samaa lukua, voimme päätellä, että lähes puolella energiasta, jolla suomalaiset Suomen ilmastossa lämmittävät kotejaan, lämmitetään suomalaisten turhaa sälää. Ja paljonkas sitä energiaa kuluu? Tässäkään kohtaa en jaksa dataa etsiä, mutta voin heittää arvauksen: aika paljon.

onnellisempi.

Tyytyväisyyteni itseeni ei perustu siihen, mitä minulla on tai ei ole, vaan siihen, mitä teen, mikä minusta on tulossa ja miten se suhtautuu arvoihini. Kokeilemisen arvoista.

 

Juuu. Siinä on. Hyötyjen laajamittaisuus voi kuulostaa vaikealta uskoa, mutta en voi sanoa muuta kuin että tämän olen itsessäni huomannut eikä minua minimalimi sponsoroi. Miten-puolesta voivat kiinnostuneet etsiä tietoa itse, siitä on kirjoitettu kaikki mitä ikinä voisi tarvita (kurkkaa esim. becomingminimalist.com). Viimeisenä varoituksen sanana: koko elämäntapa kun on niin laajamittainen, se ei hoidu yhdellä pikaprojektilla, vaan on helposti vuosien matka ja vaatii myöhemminkin ylläpitoa. Oikeastaan homma on aika lailla niin kuin hyvän fyysisen kunnon saavuttaminen: vaatii vaivannäköä, käy joskus raskaaksi, joskus mielettömän motivoivaksi, mutta on loppujen lopuksi ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: