Nii sä kuulut johonki lahkoon vai?

Näin kertoi eräs ystäväni häneltä kysyttäneen Nilsiän herättäjäjuhlilla aika kauan sitten ja tuosta hetkestä lähtien olen pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, jospa vihdoin selittäisin kerralla ihan kaikille mitä ihmettä aina teen kun sanon lähteväni Aholansaareen, saareen tai Nilsiään enkä jaksa selittää, mitä siellä teen. Kyse on nimittäin lähes poikkeuksetta Herättäjä-yhdistyksen nuorisotyön tapahtumista, joista saisi tällä lausahduksella niin väärän mielikuvan, että olen pitänyt parempana olla vain hiljaa.

(Pyydän anteeksi kyvyttömyyttäni selittää asioita pistäytymättä kvanttifysiikan puolella, mutta se nyt vain tuntuu liittyvän ihan kaikkeen.)

Päädyin körttipiireihin Aholansaaren riparin kautta, jolle päädyin siskojeni kautta, jotka olivat käyneet saman leirin. Vaikkei oma riparini ollut paras mahdollinen, jäin kaikenlaisiin jatkotapahtumiin, sillä olin saanut sen verran hyviä kavereita sen verran kaukaa, ettei muita mahdollisuuksia tapaamiseen oikein ollut. Noissa tapahtumissa tutustuin sitten aina vain uusiin ihmisiin, ja vaikka alkuperäinen ripariporukka jäi saarijutuista jossain välissä pois, olin jo niin ehdollistunut viikonlopputapahtumiin, että oli vain pakko tulla aina uudestaan. Oli nimittäin mieletön voimavara ensimmäiselle lukiovuodelle ja on edelleen jättää säännöllisesti viikonlopuksi tai pidemmäksiksin aikaa koko elämä kotiin ja lähteä saareen ihan vaan hengailemaan, jammailemaan, puuhailemaan kaikenlaista kummallista ja juttelemaan ummet ja lammet ihmisten kanssa, jotka kaikki vielä jotenkin mystisesti ovat mielettömän kivoja.

Tämän ihmisten kivuutta on ylistetty ja spekuloitu loputtomiin ja esille ovat useimmiten tulleet kaksi selitystä, jotka ovatkin ainoat mahdolliset: joko noihin juttuihin vain sattuu hakeutumaan keskimääräistä ihanampia ihmisiä tai sitten paikassa on jotain, joka saa ihmiset ystävällisemmiksi. En ainakaan itse jaksa uskoa enkä keksi selityksiäkään ensimmäiselle, joten jotain muuta on tuossa paikassa oletava, jonka ansiosta niin tavanomainen leirikeskus voi tuoda niin monelle niin paljon muistoja ja henkistä tukea elämään. Vähän uskovaisemmat tuttavat ovat sanoneet aistineensa jonkinlaista pyhää henkeä, toiset sanovat koko paikan huokuvan rauhaa, joka on jotenkin kasaantunut vuosikymmenten mittaan pidettyjen hartauksien ansiosta, mutta tämä alkaa ainakin arkijärjellä ajatellen mennä aika ufoksi.

Tai ei ehkä (plot twist plot twist) sittenkään! Äkkiseltään rauhallisuuden keräytymiset sun muut tuntuvat olevan niin yleisenä totuutena pidettyjä käsityksia vastaan, että kyseessä on lähinnä hölmöjä uskomuksia. Jos kuitenkin kaivaudutaan riittävän syvälle itse nykyisiin totuuksiin eli tieteeseen, mitään ristiriitoja ei välttämättä olekaan, lähinnä vain tietämättömyyttä. (ja nyt päästään kvantteihin!) Aivan viime aikoina on nimittäin erityisesti kvanttifysiikan alueella löydetty niin kummallisia asioita, että yhtäkkiä kaikki rinnakkaistodellisuuksien olemassaoloa myöten onkin arvioitava uudelleen. Selkeää on lähinnä ainoastaan se, että kvantit, joista kaikki siis pohjimmiltaan koostuu, on tuntemattomien mekanismien mukaan toimivia energiapaketteja (jos tajunnanräjähdys jäi kokematta, sanon tämän vielä uudestaan toisin sanoin: aine koostuu hiukkasista, jotka ovat pohjimmiltaan vain energiaa, eli mitään ainetta ei oikeasti ole olemassa). Jos tämä universaali energia nyt sitten käyttäytyykin niin, että se tekee hyvyyttä huokuvista paikoista sellaisia kuin ne ovat, kaikki erityisyyden kokemukset saattavatkin olla ihan oikean todellisia asioita. Hölmöä teoretisointiahan tämä vain on, vailla mikäänlaista totuuspohjaa, mutta kiinnostavaa joka tapauksessa.  Joitain tämänkaltaiseen tuntemattomaan viittaavaa on tosin löydetty tutkimuksissakin, jos enemmän kiinnostaa, kurkkaa ainakin global consciousness! Joka tapauksessa todellisuus on totuutta ihmeellisempää ja selkeää on lähinnä se, että totuus on niin tieteeltä kuin uskonnoiltakin niin kaukana, ettei mihinkään yksittäiseen totuuteen kannata tuudittautua. Niinpä olen sitten uteliaisuuttani päätynyt tutkimaan ihan kaikkea eikä tältä ole körttiläinen kristillisyyskään välttynyt.

Asiaan palatakseni olen jonkinlaisten ihmeellisten energiakenttien keskeltä löytänyt itselleni ihania ja tapaamiskertoihin nähden ihmeellisen nopeasti läheisiksi käyneitä ystäviä sekä suorastaan henkireiäksi käyneen hengähdyspaikan. Tuossa paikassa olen voinut törttöillä rauhassa kotiväen saamatta tietää mitään ja se on kasvattanut minua ja varmasti ihan kaikkia siellä käyneitä ihan valtavasti. Jokaisen tapahtuman jälkeen tuntuu jotenkin ymmärtävän omaa elämää kokonaisuutena ja huomaavan, miten suuntaa kannattaa korjailla. En halua edes kuvitella missä nyt olisin ilman noita kaikkia pieniä korjausliikkeitä.

Kyse ei siis ole lahkosta (jos nyt pilkkua lähdetään viilataan, terminologisestikin oikea käsite on kirkkokunta) vaan porukasta, joka on vain sattumoisin sattunut löytämään tämän mystistä positiivisuutta säteilevän asian elämäänsä ja ehdollistuneet siihen.  Ja jotta sinä, joka tänne asti jaksoit lukea saisit tästä jotain muuta kuin pitkäpiimäisen selityksen sille mitä reppureissuillani useimmiten teen ja miksi reissuilleni ylipäätään lähden, voisin vielä heittää pari ihan yleiselämällistä ajatusta. Saaressa koettavaa hyvyyttä ja pitkään muisteltavia kokemuksia voi nimittäin syntyä ihan kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, jos vain aina osaisi olla liikkeellä samanlaisella fiiliksellä kun saaressa puuhaillessa. Ihan yhtä hyviä jameja saa aikaan millä tahansa pianolla ja aamuyön nuudelihetketkin voivat olla ihan yhtä laadukkaita myös kehä 3:n sisäpuolella. Koska turvallisuuden tunteen saareen loppujen lopuksi muodostaa siellä häröilevät ihmiset, voisi samanalainen ilmapiiri olla mahdollinen missä tahansa. Lähdetään viemään teko kerrallaan eteenpäin ennen kaikkea sitä hyvyyden hyvintä ydintä; hyväksymistä ja ennakkoluulottomuutta ja yhdessäolosta nauttimista ja välittämistä joka juuri sitä, mikä tekee Aholansaaren siellä käyneille niin rakkaaksi. Jos vain tehtäisiin koko maailmasta samanlainen?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: